Kategoria-arkisto: Politiikka

Blogi: Talous edellä -ajattelu ei saa ohjata valtioiden koronatoimenpiteitä

sick young ethnic lady sitting on sofa covering head with blanket and blowing nose

Vuoden 2020 ehdottomasti puhutuin aihe on ollut koronavirus, joka on aiheuttanut globaalilla tasolla ennennäkemättömiä toimenpiteitä ja valtioiden rajojen sulkemista sekä yritysten toiminnan rajoitusta. Eri valtioissa on otettu eri linjauksia asian suhteen, mutta Suomi on ollut yksi parhaiten ihmishenkiä suojellut valtio. Rajoitustoimenpiteet ovat tähdänneet siihen, että ihmishenkien menetyksiä tulisi mahdollisimman vähän, ja näin ollen esimerkiksi yritysten toimintaa rajoitettiin rajustikin pitkin alkuvuotta ja kesää.

Mielestäni tämän pitäisi olla inhimillisestä näkökulmasta maassa kuin maassa ainoa ja oikea lähestymistapa. Ihmishenkien menetystä ei voida mitata rahassa ja vaikka kuolemat ovat ”vain lukuja tilastoissa”, on niiden taustalla kuitenkin paljon inhimillistä tragediaa ja kärsiviä perheitä sekä ystäviä. Suomen BKT otti luonnollisesti kolausta rajoitustoimenpiteiden takia, mutta toisaalta samalla säästyttiin suurelta määrältä ihmisuhreja. Tästä voidaan kiittää vasemmistolaista hallitusta, joka päätti ottaa tämän lähestymistavan ja noudattaa virkamiesten suosituksia.

Mainos

[adrotate group=3]

Kaikissa maissa ei ole otettu samaa lähestymistapaa. Maailmalla tartuntoja on tällä hetkellä yli 29 miljoonaa kappaletta ja kuolleita 900 000! Esimerkiksi hyvin talousorientoituneessa kapitalismin mallimaassa USA:ssa, jossa rajoituksiin ei juuri talous edellä -periaatteen takia ole ryhdytty, tartuntoja on yli 6,5 miljoonaa ja kuolleitakin lähes 200 000. Miksi tällainen inhimillinen kärsimys oikeutetaan talouden nimissä? Kuolleissa on paljon matalapalkka-aloilla työskenteleviä ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuuksia olla etätöissä ja USA:n kaltaisissa maissa myös niitä, joilla ei ole varaa ottaa sairausvakuutusta ja mennä hoitoihin altistumisten takia.

Suomessa saamme kiittää onneamme siitä, että vallassa on ollut vasemmistolainen hallitus. Ihmisuhrien määrä on jäänyt todella vähäiseksi, ja ”kaiken maailman dosentteihin” on uskottu ja toimiin tartuttu välittömästi, kun niihin on annettu suositus. Annan hallitukselle täydet pisteet heidän toiminnasta, sillä talouskysymysten sijaan on menty inhimilliset arvot edellä. Näitä toivoisin omaksuttavan myös oikeistolaisissa piireissä.

Mainos

[adrotate group=3]

Talouden kustannuksella tehdyt rajoitukset näkyvät toki ihmisten kukkaroissa ja työttömien määrän kasvussa. Tulevina vuosina tuleekin varmistaa, että väliaikaisesti tulotasonsa romahtaneet ihmiset saavat kohtuullisen toimeentulon. Eläkeläisten ja työttömien tulot pitää pitää inhimillisinä, eikä niitä erilaisin indeksijäädytyksin tai vastaavin toimin saa leikata, jotta mahdollisuudet elää inhimillistä elämää säilyvät. Samalla yrityksille tulee antaa tukea ja kehittää innovaatioita, joiden avulla yritystoiminta pysyy mahdollisena. Yritysten tulee kantaa myös oma vastuunsa koronapandemian torjumisessa, jotta toimintaympäristö säilyy mahdollisimman hyvänä vallitsevassa tilanteessa. Tästä olen puhunut aiemmin tässä artikkelissa.

Ihmishenkien säästäminen menee mielestäni AINA taloudellisten kysymysten ohi. Oikeistolaiselle kuolleet saattavat olla pakollinen paha tilastossa, kunhan talous säilyy. Kuitenkin monelle se on pahempi menetys kuin yksikään velkakierre tai yrityksen konkurssi. Nämä asiat kannattaa muistaa myös tulevaisuudessa puoluetta valittaessa.

Blogi: EU-jäsenyys on paras keino säilyttää Suomi itsenäisenä

Windows, tietokone, kannettava

Blogit. Viime viikkoina Suomessa on puhututtanut paljon EU:n elvytyspaketti, jossa Suomi joutuu nettomaksajan rooliin. Keskustelu on kuitenkin turhan paljon polarisoitunut pelkän rahasumman ympärille ja populistien huudot köyhien etelävaltioiden rahoittamisesta ovat peittäneet alleen syyt Suomen maksamalle summalle, minkä lisäksi EU-jäsenyyden hyödyistä ei ole keskusteltu tarpeeksi. Lue lisää

Kommentti: Suomen viimeinen patriarkaalinen linnake on vielä murtamatta tasa-arvon saavuttamiseksi

Minna Canth, tasa-arvo

[FSM_featured_image size=large]

Suomi on maailman mittakaavassa yksi tasa-arvoisimpia maita. Meillä on jo melko vapaa ilmapiiri eri seksuaalivähemmistöjen itseilmaisuille, naisilla on vähintään yhtäläiset oikeudet miesten kanssa, ja kielellisistä ja kulttuurillisista vähemmistöistä pidetään huolta. 

Suurin ongelma tasa-arvokeskustelun uskottavuudelle on kuitenkin räikein epäkohta, mitä koko valtiosta löytyy, eli miesten pakollinen asepalvelus. Jokainen yli 18-vuotta täyttänyt mies joutuu armeijan käymään, ellei ole jotain fyysistä tai henkistä vammaa tai jos henkilö on ahvenanmaalainen tai jehovan todistaja. Tämä sulkee täysin naissukupuolen ulos asepalveluksesta, toki hekin sinne vapaaehtoisesti saavat mennä. Viimeisimmässä saapumiserässä olikin hulppeat 500 naista.

YK:n ihmisoikeuksien yleisjulistus kieltää syrjimisen mm. sukupuolen, uskonnollisen vakaumuksen ja etnisen taustan perusteella, mutta silti Suomen perustuslakiin on kirjattu pykälä vain miehille pakollisesta asevelvollisuudesta.

Maanpuolustusvelvollisuus taas koskee myös naisia, mutta tähän velvollisuuteen päädytään vasta mahdollisessa sotatilanteessa.

Patriarkaatin viimeinen linnake?

Armeija on erittäin miesvaltainen instituutio, joka on jostain kumman syystä lähes koko kansan hyväksymä. Toki taustalla on ajatuksia sodasta ja oman maan puolustuksesta, mutta armeijan legitimointiin käytetyt argumentit ovat usein kuin suoraan 1800-luvulta tai 1900-luvun alusta. Silloin tasa-arvo pesi vain ideana harvojen hullujen päässä, mutta nykyaikana feminismin vapautettua naiset tasa-arvosta on tullut Suomessakin itsestäänselvyys. Silti meillä on yksi tällainen räikeä epäkohta, joka sortaa vähän alle 50 % kansalaisista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Suurin tekijä tässä on vanhat, maskuliiniset arvot. Toisin kuin naisemansipaatiossa, armeijainstituution muutoksessa halu ei lähde sukupuolesta itsestään. Moni ”vanhan koulukunnan” mies pitää armeijaa edelleen paikkana, jossa pojista tehdään miehiä, ja armeijan käymättömät miehet ovat ”mikkihiiriä”. Miettikää, jos samaa sanottaisiin naisista, jotka eivät synnytä lapsia! Maskuliiniset arvot näkyvät vahvasti yli sukupolvien kulttuurissamme, sillä armeija on ”miesten paikka”, jossa naisilla ei ole sijaa eivätkä he pärjäisi siellä.

Toinen vahva tekijä räikeän epätasa-arvon ylläpitämiselle on yksinkertaisesti se, että upseerit ja armeijan leivissä palkkansa saavat tekijät kokevat tarpeelliseksi ylläpitää järjestelmää erilaisen propagandan ja toisaalta mutu-puheiden kautta. Korostetaan aina, kuinka maanpuolustus vaatii miehiä, miten naiset eivät pärjää tai miten kulurakenne muuttuisi kestämättömäksi, jos tilannetta muutettaisiin. Omat työpaikat ja toisaalta myös vaikutusvalta halutaan säilyttää, ja siihen pyritään luomalla uusia uhkakuvia sekä hiljentämällä vastapuolen ehdotukset. Tämän lisäksi sodasta hyötyvät osapuolet, kuten juuri palkkansa saavat upseerit tai vaikkapa asevalmistajat, haluavat luoda kuvaa sodasta ”isänmaallisena”, vaikka todellisuudessa sodassa on kyse jonkun sellaisen etujen ajamisesta, joka ei ole itse rintamalla mukana, vaan istuu jossain turvallisessa paikassa tekemässä voittoa.

Tosiasiassahan armeijalla ei luultavasti olisi mitään väliä sodassa, sillä kuolunuhreja ja tragediaa tulee joka tapauksessa valtavasti, ennen kuin joudutaan antautumaan. Mikäli tuntematon vihollinen hyökkäisi, nykyisten teknologisten innovaatioiden, kuten automaattisten dronejen käyttö, tekee sodasta vastustajalle lyhyen ja aiheuttaa kotimaalle suuren uhrimäärän. Ja täysin turhan takia.

Yksi piikki tasa-arvo-ongelmasta on pakko antaa myös feministiselle liikkeelle. Liike ajaa hienosti lasten, naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemaa, mutta huolimatta alkuperäisestä tasa-arvoisesta ajattelusta miehet on unohdettu täysin tämän ongelman kohdalla. Siinä missä mediassa nostetaan kohu vaikkapa väärin perustein palkatusta yliopisto-opettajasta tai jonkun huolimattomasti lausumasta vanhoja arvoja korostavasta lauseesta, armeijan patriarkaalisia rakenteita ylläpitävästä asemasta ei jakseta kiinnostua. Kenties tämä menee osittain hedonistisen ”minulle parempi näin” -ajattelun piikkiin – eiväthän miehetkään halunneet aikanaan luopua ylivallastaan poliittisella kentällä.

Muutos kohti tasa-arvoa tulisi ottaa mahdollisimman pian joko luomalla palkka-armeija, tekemällä armeija vapaaehtoiseksi tai asettamalla kaikki yli 18-vuotiaat samalle viivalle sukupuolesta riippumatta. Nykyinen järjestelmä sorsii järkyttävästi miehiä, jotka yleensä menettävät vuoden elämästään lähes turhaan ja joskus toisenkin, sillä armeijassa harvoin on aikaa tai energiaa hankkia vaikkapa opiskelupaikkaa. Samalla jos mietitään mahdollista sotaa konseptina, nykyjärjestelmä suorastaan huutaa sitä, että miesten henki on paljon vähemmän arvokkaampi kuin naisen, vaikka se ei millään järjellä sitä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa voi olla.

Loppuun vielä: Mietitäänpä kääntäen. Mitä sinä tekisit, jos naiset määrättäisiin pakolliseen asepalvelukseen ja miehet saisivat rauhassa suorittaa opintojaan tai tehdä töitä ilman palveluspakkoa? Tai jos sota tulisi ja naiset olisivat eturintamalla? Ei kuulosta tasa-arvoiselta.

Tasa-arvon kannalta on siis vielä yksi suuri este ylittämättä. Samalla ei kuitenkaan tule unohtaa pienempiä epäkohtia, joihin puuttuminen on vähintään yhtä tärkeää.

Näkökulma: ”ei meidän tarvitse kun muutkaan ei tee niin” – tästä syystä ilmastonmuutos pahenee

Ilmastonmuutos on aihe, joka aiheuttaa paljon tunteita ja keskustelua tällä hetkellä sekä kansallisella että globaalilla tasolla. Suurin osa tutkijoista ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama, ja sen hidastaminen on meidän vastuullamme.

Ilmastontutkijat ovat jopa nostaneet ennustettaan ilmaston lämpenemisestä tulevaisuudessa, ja pahimmillaan parinkaan asteen nousu ei vielä riitä. Se johtaisi väistämättä ekokatastrofeihin, taloudellisiin kriiseihin ja todennäköisesti laajamittaiseen sotaan ihmisten taistellessa elintilasta. Silti denialisteja riittää paljon. Lue lisää

Kommentti: Joko nyt aletaan konkreettisesti kiinnittämään huomiota nuorten miesten syrjäytymiseen?

Politiikka. Tasa-arvokeskustelu on viimeiset vuosikymmenet pyörinyt pääosin naisten aseman ympärillä, minkä myötä naisten asema on parantunut valtavasti. Viime aikoina keskustelun tasolle on nostettu myös nuorten miesten syrjäytyminen, mutta konkreettiset toimet puuttuvat vielä toistaiseksi. Lue lisää

Nationalismi Suomessa ennen ja nyt, osa 4 – Kotimaan politiikka osana globaalia nationalismia

Verrattuna vaikkapa sadan vuoden takaiseen maailmaan, yhteiskunta on hyvin erilainen ja kaikki asiat ovat nykyään yhden klikkauksen tai nopean lentomatkan päässä. Ihmiset ympäri maailmaa ovat enemmän verkostoituneita ja maailma menee eteenpäin ylikansallisesti, mikä omalta osaltaan aiheuttaa keskustelua konservatiivisten ja liberaalien voimien välillä. Erilaiset äärioikeistolaiset voimat ovat 2000-luvulla voimistuneet ympäri Eurooppaa ja sen myötä monissa maissa on alettu pohtia globalisoitumisen ja toisaalta sulkeutumisen välistä suhdetta ja tasapainoa eli sitä, tulisiko oman kansan hyväksyä kaikki kansainväliset trendit vai enemmänkin sulkea omat rajansa. Lue lisää

Nationalismi Suomessa ennen ja nyt, osa 3 – Kansallistunteen rakentaminen urheilun avulla

Yleisurheilu, Suomi, Nuorten mm-kisat, ModerniMedia, Tampere, Ratina

Nationalismiin kuuluu vahvasti käsitykset omista kansoista, rajoista ja ainakin jossain määrin ajatus oman valtion paremmuudesta muihin nähden. Tällaisen kansallistunteen rakentamisessa on taustalla monia eri instrumentteja, jotka voivat tosiaan toimia eliitistä kansaan tai kansasta eliittiin päin. Yksi ainakin historiallisesti merkittävä kansallistunteen rakentaja on ollut urheilu, joka on vahvistanut kuvaa omasta paremmuudesta ja toisaalta yhdistänyt rajojen sisällä asuvien, samaan yhteisöön kuuluvien ihmisten yhteenkuuluvuutta. Lue lisää

Nationalismi Suomessa ennen ja nyt, osa 2 – Nationalismi Suomessa ennen itsenäisyyttä

Yksi olennaisimmista piireistä nationalismille on pohtia, oliko Suomessa nationalismi ajatus, joka syötettiin ylhäältä alaspäin eliittien toimesta, vai oliko kyseessä sittenkin jokin yhtenäinen, kansasta kumpuava ajatus, vai oliko kyseessä osittain molemmat.

Suomessa nationalismi sai jonkinlaisen alkusysäyksen joitain vuosia sen jälkeen, kun Suomi liittyi Ruotsista Venäjän suuriruhtinaskunnan osaksi. Suomessa nationalisteille oli tärkeää kamppailu suomenmielisten Fennomaanien ja ruotsinmielisen vanhan eliitin kannattajien Svekomaanien välillä. Fennomaanien tuli kehittää jotakin, joka voisi yhdistää meidät omaksi kansaksemme, jotta suomalaiset eivät olisi ruotsalaisia, mutta toisaalta haluttiin välttää venäläisiksi tuleminen. Toisaalta ongelmana oli myös se, että suomalaiset olivat melko hajaantunutta kansaa ja maa oli periferia – idässä ja lännessä Lue lisää

Nationalismi Suomessa ennen ja tänään – osa 1

Nationalismi on erittäin monimutkainen käsite, jota voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Sen määrittely on myös haastavaa, sillä se on tosiaan erittäin ristiriitainen ja kiistelty asia, joka ei ole missään nimessä yksiselitteinen tai helppo määritellä. Yhtäältä nationalismi voi olla jokin kansallistunne, joka luodaan ja määritellään eliitin kautta, toisaalta sen voidaan nähdä kumpuavan kansasta. Lue lisää

« Vanhemmat artikkelit